Pohjoismaiset peruskoulut ennen, nyt ja tulevaisuudessa tiedon ja osallistamisen kohtaamispaikkoina

Sama koulu kaikille on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ydin. Visio yhteisestä peruskoulusta syntyi toisen maailmansodan jälkeen ratkaisuna sen ajan haasteisiin, ja se toteutettiin Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa 1960- ja 1970-luvuilla. Nyt pohjoismaiset yhteiskunnat ovat haasteen edessä, kun tulisi voida ylläpitää oikeudenmukaista ja osallistavaa yhteiskuntaa samalla kun ne käyvät läpi nopeita ideologisia ja sosiaalisia muutoksia.

Pohjoismaisesta peruskoulusta tuli kuuluisa kunnianhimostaan saavuttaa laatua ja tasa-arvoa. Koulun pitäisi olla kohtaamispaikka, jossa kaikki lapset taustasta, luokasta, kulttuurista, sukupuolesta, kyvystä ja kielestä riippumatta saisivat saman koulutuksen ja viettäisivät aikaa yhdessä.

Pohjoismainen koulu on sittemmin menettänyt osan alkuperäisestä loistostaan. Koulujen väliset erot kasvavat, kuten myös ulkopuolisuus. Nopea digitalisoituminen ja matkapuhelinten ja tietokoneiden mahdollistama jatkuva verkossa oleminen on osaltaan lisännyt yksilöitymistä ja luokkahuoneen merkityksen hiipumista suhteessa aikaan, tilaan ja paikkaan. Samaan aikaan opiskelijoiden sosiaalinen elämä tapahtuu yhä enemmän kaikkialla läsnä olevassa sosiaalisessa mediassa. Olosuhteet sosiaaliseen vuorovaikutukseen luokkahuoneessa ovat siten myös muuttuneet.

Tätä taustaa vasten tutkijat selvittävät miten peruskoulu fyysisenä ja sosiaalisena tilana muovaa sosiaalista yhdessäoloa ja oppimista. He tutkivat erityisesti neljää koulua, yksi kustakin maasta, jaettuna kolmeen osatutkimukseen.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa analysoidaan miten kansallisia koulu-uudistuksia ja peruskoulun suuntaviivoja on toteutettu paikallistasolla. Toisessa osatutkimuksessa haastatellaan kyseisten koulujen entisiä oppilaita, jotka ovat nykyään 50-vuotiaita, keskittyen siihen, millaisia ​​mahdollisuuksia koulu tarjosi oppilaille 1970-luvulla luoda sosiaalisia suhteita sosiaalisesta taustasta riippumatta, ja mikä merkitys koulussa solmituilla kontakteilla oli pidemmällä aikavälillä. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkastellaan tämän päivän koulua: Mitä mahdollisuuksia nykypäivän koulutilat tarjoavat erilaisista sosiaalisista taustoista tuleville oppilaille viettää aikaa yhdessä, ja mitä osaa näyttelee digitaalinen yhdessäolo siihen, millaisia suhteita syntyy?

Tutkimusaineisto koostuu tutkittujen koulujen linjapapereista ja arkistomateriaalista, aiempien oppilaiden haastatteluista koskien heidän elämäntarinaansa sekä videomateriaalista, kenttätyön muistiinpanoista ja haastatteluista tämän päivän kouluissa. Hankkeen tarkoituksena on kehittää malleja, miten koulu voi valmistaa oppilaita tietoperusteiseen yhteiskuntaan.

Hankkeeseen osallistuu kasvatustieteiden, historian ja soveltavan kielitieteen tutkijoita. Hankkeen kotipaikkana toimii Helsingin yliopisto. Hankkeelle on myönnetty 900 000 euroa.

Hankeryhmä 

Professori Fritjof Sahlström (hankejohtaja), Helsingin yliopisto
Yliopistonlehtori, dosentti Marie Nilsberth, Karlstadin yliopisto
Yliopistonlehtori, dosentti Stig-Börje Asplund, Karlstadin yliopisto
Professori Nikolaj Elf, Etelä-Tanskan yliopisto
Kasvatustieteiden tohtori Tuuli From, Åbo Akademi
Lehtori, tohtori Jens Jørgen Hansen, Etelä-Tanskan yliopisto
Yliopistonlehtori Petteri Laihonen, Jyväskylän yliopisto
Professori Héctor Pérez Prieto, Karlstadin yliopisto
Yliopistonlehtori, dosentti Fredrik Rusk, Åbo Akademi
Yliopistonlehtori, dosentti Johan Samuelsson, Karlstadin yliopisto
Yliopistonlehtori Anna Öhman, Karlstadin yliopisto
Väitöskirjatutkija Cathrine Arntzen Tollåli, Nord yliopisto