Köyhä kokopäivätyöstä huolimatta – epävarmat työehdot lisääntyvät kaikissa Pohjoismaissa

Tutkijat selvittävät, miten epävarmat ja epäviralliset työnteon muodot vaikuttavat ihmisten elämään. Onko pohjoismainen hyvinvointivaltio tasa-arvoinen kaikille sen piirissä työskenteleville?

Helsingin yliopiston professori Lena Näre toimii tutkimusjohtajana hankkeessa Tackling Precarious and Informal Work in the Nordic Countries.Hankkeessa tarkastellaan epävarmaa työtä ja prekaarin työn tekijöitä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Näre korostaa monitieteellisen ja yhteispohjoismaisen hankkeen käytännönläheistä ulottuvuutta.

– Haluamme ymmärtää, mitä prekaarius tarkoittaa pohjoismaisessa kontekstissa ja miten se vaikuttaa ihmisten arkeen käytännössä, Näre sanoo.

Hankkeessa keskitytään erityisesti aloihin, joilla työehdot ovat usein epävakaita: siivous-, rakennus- ja alustatyö. Laadullinen tutkimus nostaa esiin siirtotyöläisten kokemuksia, joista muodostuu virallisista tilaistoista usein puuttuva ääni.

– Siirtotyöläiset ovat usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, ja siksi on tärkeää, että heidän äänensä kuuluu, Näre sanoo.

Työssä käyvien köyhien määrä kasvaa

Tukholman yliopiston professorin Markus Jäntin mukaan on vaikea kartoittaa, kuinka paljon prekaaria työtä tehdään, ja miten se on muuttunut ajan myötä. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että matalapalkkatyö lisääntyy koko Pohjolassa.

– Haasteena on, että tilastot kattavat pääosin vain kotitalousväestön eli henkilöt, joilla on pysyvä oleskelulupa. Mutta analyysimme osoittavat, että matalapalkkaisten osuus on kasvanut kaikissa Pohjoismaissa, ja samalla myös työssäkäyvien köyhien määrä on lisääntynyt. Aiemmin oli lähes mahdotonta olla kokopäivätyössä ja olla silti köyhä, mutta tilanne on muuttunut.

Oleskelulupa olennainen tekijä

Rakennusalalla esiintyy karkeaa hyväksikäyttöä. Haastattelut paljastavat alipalkkausta, maksamattomia palkkoja ja väärennettyjä työaikalistoja. Siivousalalla urakkamallit johtavat tiukempaan työtahtiin ja maksamattomiin ylitöihin. Alustatyössä työsuhteet naamioidaan usein yrittäjyydeksi, mikä vie työntekijöiltä sosiaaliturvan ja mahdollisuuden uuden oleskeluluvan saamiseen.

– Tällaiset toimintatavat eivät ole yksittäisiä poikkeuksia, vaan heijastavat laajempaa järjestelmällistä ongelmaa. Tarvitsemme tehokkaampaa valvontaa, mutta myös kriittistä keskustelua siitä, miten oleskelulupajärjestelmä luo riippuvuuden työnantajasta, korostaa Lena Näre.

Ammattiliitoilla on edelleen tärkeä rooli, mutta niiden on vaikea tavoittaa siirtotyöläisiä.

– Liitot tekevät parhaansa, mutta jäsenmäärät ovat laskeneet merkittävästi kaikissa Pohjoismaissa, toteaa Näre.

Suomessa 74 prosenttia työntekijöistä kuului ammattiliittoon vuonna 2000. Vuonna 2019 osuus oli pudonnut alle 60 prosentin. Ruotsissa kehitys on ollut samankaltainen. Ammattiliittojen jäsenmäärän lasku heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa ja lisää hyväksikäytön riskiä.

Keskustelua hyvinvointivaltiosta tarvitaan

Ruotsissa on viime vuosina syntynyt uusia järjestäytymisen muotoja, usein suoran demokratian pohjalta. Kyseessä on malli, joka tutkijoiden mukaan voi luoda toivoa vahvemmista työntekijöiden oikeuksista tulevaisuudessa.

Hankkeen tulokset julkaistaan kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa. Tutkijat aikovat myös tuottaa lyhytvideoita sekä kirjoittaa kolumneja ja artikkeleita tavoittaakseen laajemman yleisön.

– Toivomme, että se herättää keskustelua siitä, millaisen hyvinvointivaltion haluamme säilyttää – ja kenelle.

Lisätietoja:

Professori Lena Näre (projektinjohtaja), Helsingin yliopisto
lena.nare@helsinki.fi