Tekoälyn käyttö julkisella sektorilla haastaa pohjoismaisen hyvinvointimallin
Miten automatisoitua päätöksentekoa voidaan hyödyntää julkisella sektorilla vaarantamatta oikeusturvaa ja kansalaisten luottamusta?
Tekoälyä hyödyntävät julkisen hallinnon päätösprosessit yleistyvät parhaillaan pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Automatisoituihin päätösprosesseihin liittyy suuria odotuksia hallinnon yksinkertaistamisesta ja tehostamisesta, mutta samalla ne tuovat mukanaan suuria haasteita läpinäkyvyyden, oikeusturvan ja luottamuksen osalta.
Hyvinvointivaltion ja kansalaisten välisiä suhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia tarkastellaan monitieteisessä tutkimushankkeessa The Automated Administration: Governance of Automated Decision-Making in the Public Sector, jota johtaa Lundin yliopiston dosentti Stefan Larsson.
– Haluamme ymmärtää, miten valtio voi käyttää tekoälyä sekä tehokkaasti että oikeudenmukaisesti ilman, että kansalaisten luottamus viranomaisiin horjuu, Larsson sanoo.
Hanke keskittyy automaattisen päätöksentekoon, juridiikkaan ja käytäntöjen kehittämiseen Ruotsissa ja Suomessa.
Teknologinen kehitys on lainsäätäjiä nopeampaa
Sekä teknologia että lainsäädäntö kehittyvät vauhdilla. EU:n tekoälyasetus on muuttanut pelikenttää ja nyt tutkijat selvittävät, miten sääntely vaikuttaa kansalliseen ohjaukseen. Keskeinen haaste on se, että teknologian kehitys on niin nopeaa, ettei lainsäädäntö pysy perässä.
– Lainsäätäjät haluavat säädellä tekoälyä, mutta jättävät samalla paljon avoimeksi myöhempiä muutoksia varten. Se on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, miten paljon generatiivinen tekoäly on kehittynyt lainsäädäntöprosessin aikana. Samalla se kuitenkin haastaa tarpeen, joka liittyy oikeudellisen ennakoitavuuden, Larsson toteaa.
Hänen mukaansa on erityisen kiinnostavaa, että tutkimushanke on toteutettu nopeasti muuttuvassa ajassa. Tutkijat ovat muun muassa tunnistaneet kansallisia eroja eli kohtia, joissa Ruotsilla ja Suomella on erilaiset strategiat.
– Suomi on ollut jo varhain liikkeellä tekoälylinjausten kanssa, kun taas aiemmin Ruotsi on ollut Suomea varovaisempi. Yhteisestä EU-lainsäädännöstä huolimatta lainsäädäntö on erilaista kahdessa tutkimuksen kohteena olevassa maassa. Me tutkimme ja pyrimme ymmärtämään näitä kysymyksiä.
Käsitteiden konkretisointi herätti ajatuksia
Tutkimusryhmä on työskennellyt monitieteisesti yhdistämällä oikeustiedettä, valtio-oppia ja muita yhteiskuntatieteitä. Yksi esimerkki menetelmäkehityksestä on Helsingissä järjestetty käytännönläheinen työpaja, jossa tutkittiin tekoälyjärjestelmien ”hätäkatkaisijaa” dosentti Riikka Koulun johdolla. Hätäkatkaisijalla tarkoitetaan toimintoa, jolla voi sulkea tekoälyn, joka ei toimi tarkoituksenmukaisesti.
– Työpaja oli uudenlainen tapa lähestyä oikeusteoriaa. Käsitteiden konkretisointi teipin ja tikkujen avulla herätti uusia ajatuksia. Juuri nämä usein inhimillisesti peilatut mutta metaforiset käsitykset siitä, mitä tekoäly on ja miten sitä voidaan tai ei voida säädellä, muovaavat lainsäädäntöä – vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Tutkijat ovat myös tarkastelleet, miten tekoäly ja esimerkiksi chatbottien käyttö vaikuttaa kansalaisten kohtaamisiin valtion kanssa. He ovat seuranneet muun muassa uuden ruotsalaisen viranomaisen, Utbetalningsmyndighetenin, perustamista. Nimestään huolimatta virasto tutkii väärinkäytöksiä sen sijaan, että päättäisi tukien maksamisesta. Se kertoo Larssonin mukaan sekä käsitteellisistä että käytännöllisistä muutoksista teknologian roolin kehystämisessä ja kuvaamisessa. Se kertoo myös laajemmista muutoksista kansalaisten ja valtion suhteessa:
– Kun tarkastellaan luottamusta ja oikeudenmukaisuutta, ei pidä unohtaa, ketä hallinnon tulisi palvella.
Tutkimushanke on tiiviissä yhteydessä viranomaisiin ja on järjestänyt useita seminaareja tutkimuksen ja käytännön välisen vuoropuhelun luomiseksi. Tavoitteena on edistää julkista hallintoa, jonka keskiössä on kansalainen ja jossa tekoälyä käytetään vastuullisesti.
Lisätietoja:
Tutkimusjohtaja Stefan Larsson
dosentti, Lundin yliopisto
stefan.larsson@lth.lu.se
