Yli 75-vuotiaat kohtaavat merkittäviä haasteita sote-palvelujen muuttuessa digitaalisiksi
Tutkimushanke nostaa esiin konkreettisia haasteita, joita ikääntyneet kohtaavat digitaalisten terveyspalveluiden käytössä. Hoitotyön digitalisoituminen muuttaa myös alan ammattilaisten työnkuvaa, ja he tarvitsevat siihen tarkoitettua koulutusta.
Kolmessa Pohjoismaassa toteutettava “Demography and Democracy – Healthy Ageing in a Digital World (HAIDI)” -tutkimushanke tarkastelee sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiota ikääntyvän väestön näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, toteutuuko kansalaisten yhdenvertainen oikeus ja mahdollisuus hyvään terveyteen tilanteessa, jossa palvelut ja yhteiskunta ovat pitkälti digitalisoituneita.
Aineistoa on kerätty haastattelemalla yli 75-vuotiaiden kokemuksia digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä. Suomessa tutkimus keskittyy kotona asuviin, Tanskassa hoivakodeissa asuviin ja Ruotsissa tutkimuskohteena on molempiin ryhmiin kuuluvia ikääntyneitä. Tutkimuksen avulla tuodaan esiin kokemuksia ja ääniä, jotka tavallisesti eivät pääse kuuluville yhteiskunnallisessa keskustelussa.
– Kaikissa kolmessa tutkitussa maassa ikäihmisiä kannustetaan itseohjautuvuuteen ja vastuunottoon omasta terveydestä. Eroja on kuitenkin siinä, missä vaiheessa kukin maa on sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiossa, Itä-Suomen yliopistossa työskentelevät apulaisprofessori Elisa Tiilikainen ja tutkijatohtori Hanna Varjakoski kertovat.
Digitaaliseen asiointiin kaivataan henkilökohtaisuutta
Poliittisessa päätöksenteossa digitaalisiin palveluihin liittyy vahvasti oletus siitä, että ne parantavat palveluiden saavutettavuutta ja osallistavat kansalaisia oman terveyden seurantaan ja hoitoon. Hankkeen tulokset osoittavat kuitenkin, että ikääntyvän väestön näkökulmasta digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön liittyy monia haasteita.
Haastatteluissa ilmeni, että vaikka ikäihmisillä olisi perustaidot digitaalisten palveluiden käyttöön, terveyspalveluiden käyttö on hankalaa.
– Julkisten terveyspalveluiden verkkosivut koetaan usein huonosti suunnitelluiksi ja vaikeakäyttöisiksi. Niiden löytäminen on monille vaikeaa, toteavat Tiilikainen ja Varjakoski.
Lisäksi monet ikäihmiset ovat tottuneet asioimaan kasvokkain, ja he kokevat digitaalisen asioinnin etäiseksi ja persoonattomaksi. Digitaalisista palveluista puuttuu usein myös reaaliaikainen yhteydenpito. Tutkijoiden mukaan digitaaliset terveyspalvelut pitäisikin suunnitella alusta alkaen käyttäjälähtöisesti ja huomioida myös ikääntymiseen ja toimintakykyyn liittyvät erityistarpeet.
Digitaalisuus muuttaa hoiva-alan työtä
Myös ikäihmisten parissa työskentelevät hoiva-alan ammattilaiset ovat kohdanneet haasteita palvelujen muuttuessa digitaaliseksi.
– On ollut yllättävää huomata, että esimerkiksi etäkotihoidon tekemiseen ei välttämättä ole tarjolla minkäänlaista perehdytystä. Digihoiva on muuttanut työn luonnetta merkittävästi ja on tärkeää, että se huomioidaan myös ammattilaisten koulutuksessa, Varjakoski ja Tiilikainen kertovat.
Tutkimuksen mukaan julkisten digitaalisten palveluiden suunnittelu laahaa perässä yksityisiin palveluihin verrattuna. Palveluiden kehno suunnittelu vaikuttaa käyttäjäkokemukseen ja vähentää halukkuutta käyttää niitä uudelleen.
– Jos digitaalisten palvelujen käyttöä halutaan lisätä, tulisi niiden saavutettavuutta ja käytettävyyttä parantaa merkittävästi, Varjakoski ja Tiilikainen toteavat.
Suomessa toteutetussa osatutkimuksessa selvitettiin muun muassa Omakantaan ja erilaisiin rokotuksiin ja laboratoriokokeisiin liittyvien digipalveluiden käyttökokemuksia. Haastatteluihin osallistui 24 ikäihmistä ja 14 ikääntyville suunnatuissa sote-palveluissa työskentelevää ammattilaista. Suomen osahankkeen julkaisuja on odotettavissa alkukeväästä 2025.
