Ajankohtaista

Tutkimus osoittaa, että Ruotsin kotitalousvähennysjärjestelmä eli verotukseen liittyvä ns. RUT-vähennys on luonut häikäilemättömiä hyväksikäytön muotoja ja heikentänyt työntekijöiden neuvotteluasemaa. Tilanteeseen on vaikuttanut erityisesti jatkuvasti saatavilla oleva siirtotyövoima.

Palvelualojen toimialajärjestö Serviceföretagenin mukaan siivouspalvelujen kaupallistuminen on sekä kotouttamisen väline että kasvavan keskiluokan keino ratkaista arjen haasteita. Lundin ja Malmön yliopistojen tutkimus osoittaa kuitenkin, että kotitalousvähennysjärjestelmä edistää samalla säätelemättömien ja näkymättömien työmarkkinoiden syntymistä, mikä asettaa erityisesti naispuoliset siirtotyöntekijät haavoittuvaan asemaan.

– Tutkimustulostemme perusteella suhtaudumme kriittisesti kotitalousvähennysuudistukseen. Kotisiivous on kasvanut valtavasti vuodesta 2007 lähtien, kun kotitalousvähennyksen otettiin käyttöön. Kysymys kuuluu, tuleeko valtion tukea toimialaa, jota on niin vaikea säädellä ja joka mahdollistaa työvoiman hyväksikäytön, sanoo Lundin yliopistossa työskentelevä Rasmus Ahlstrand.

Hän ja tutkijakollega, Malmön yliopiston sosiologian professori Sara Eldén, korostavat, että kotitalouspalvelujen verovähennys on osa laajempaa työmarkkinoiden muutosta, jossa työnantajapuoli vahvistaa asemaansa työntekijöiden kustannuksella.

Muutoksen keskeinen tekijä ovat uudet työperäistä maahanmuuttoa koskevat säännöt, jotka tulivat voimaan pian kotitalousvähennysuudistuksen jälkeen. Lainsäädäntö mahdollistaa sen, että ruotsalaiset yritykset voivat rekrytoida työvoimaa suoraan EU:n ulkopuolisista maista.

– Se on tarjonnut ruotsalaisille yrityksille pääsyn työvoimapooliin, joka on kotimaista työvoimaa edullisempi ja helpommin saatavilla. Samalla se on heikentänyt ammattiliittojen neuvotteluasemaa.

Pelko maastakarkoitusta

Ahlstrand ja Eldén ovat tehneet osallistuvaa havainnointia ja haastatelleet siivousalan työntekijöitä.

– Siirtotyöntekijät, joiden oleskelulupa on sidottu tiettyyn työsuhteeseen, eivät uskalla valittaa, koska pelkäävät menettävänsä paitsi työnsä myös oleskelulupansa, Ahlstrand sanoo.

Työnantajat hyödyntävät tätä eri tavoilla. Tutkimus osoittaa, että suuret, vakiintuneet siivousyritykset, jotka ovat muodollisesti sitoutuneet työehtosopimuksiin, käytännössä poikkeavat joidenkin sopimusmääräysten noudattamisesta. Ne voivat esimerkiksi jättää maksamatta lomakorvauksia tai ylityölisiä. Kotitalousvähennyksen käyttöönoton jälkeen perustetut lukuisat pienemmät siivousyritykset toimivat puolestaan usein kaikkien virallisten sääntöjen ulkopuolella ja sivuuttavat järjestelmällisesti työntekijöiden oikeudet.

– Kotitalousvähennysuudistus lisäsi siivouspalvelujen kysyntää, ja uusia toimijoita tuli erittäin kilpailuille markkinoille. Käytännössä markkinaosuuksia on kasvatettu heikentämällä työntekijöiden työehtoja. Se on ollut mahdollista, koska siirtotyövoimaa on saatavilla runsaasti, Ahlstrand toteaa.

Samankaltaista kehitystä koko Pohjolassa

Ahlstrandin ja Eldénin tutkimus on osa pohjoismaista tutkimushanketta Tackling Precarious and Informal Work in the Nordic Countries. Ruotsin, Norjan ja Suomen siivous-, rakennus- ja alustatalousaloja koskeva tutkimus osoittaa, että kaikissa Pohjoismaissa työolot ovat muuttuneet epävarmemmiksi ja siirtotyöntekijöiden hyväksikäyttö on lisääntynyt.

Lue koko tutkimusartikkeli tästä.

Lisäätietoja:

Rasmus Ahlstrand
sosiologian tutkija, Lunds universitet
+46 70 686 8019
rasmus.ahlstrand@soc.lu.se

Sara Eldén
sosiologian professori, Malmö universitet
+46 72 212 1542
sara.elden@mau.se

Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan haavoittuvaisten alueiden asukkaat kokevat olevansa osa yhteiskuntaa yhtä paljon kuin muualla asuvat, mutta he myös tunnistavat kotiosoitteeseensa liittyvän stigman. Tutkimuksessa erityisesti Vantaan Koivukylän asukkaat kokivat alueella näkyvän päihteiden käytön vähentävän viihtyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta.

Tutkimushankkeen The Future of Diverse and Disadvantaged Neighborhoods in the Nordic Welfare States – The Voices of Residents tavoitteena on tuoda esiin haavoittuvaisten asuinalueiden asukkaiden näkökulmia julkisessa keskustelussa. Neljän pohjoismaisen yliopiston tutkijat haastattelivat ihmisiä kuudella alueella Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Tutkimukseen kuuluneilla alueilla asuu poikkeuksellisen paljon matalaan sosioekonomisen asemaan kuuluvia sekä maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Tutkituilla alueilla asuvat kokivat, että heidän kaupunginosassaan on monia vakavia sosiaalisia ongelmia, ja että alueella on huono maine. Tässä suhteessa heidän kokemuksensa eroavat eniten muun maan väestöstä. Asuinalueiden viihtyvyys on kuitenkin suhteellisen korkealla tasolla, eikä se poikkea merkittävästi muun väestön kokemuksista. Myöskään yhteenkuuluvuuden tunteessa ei havaittu eroja, kun sitä verrattiin oman asuinmaan muuhun väestöön.

– Ruotsissa on ajoittain tuotu esiin huolta yhteiskunnan sisäisestä koheesiosta, mutta tutkimuksemme osoittaa, ettei huolelle ole perusteita, toteaa hankkeen johtaja, Göteborgin yliopiston dosentti Jacob Sohlberg.

– Sosiaalisten suhteiden osalta haavoittuvaiset alueet erottuvat joukosta jopa myönteisesti. Haavoittuvaisilla alueilla asuvilla on muita useammin läheisiä ystäviä omalla asuinalueellaan, Sohlberg toteaa.

Lähes 5000 haastattelua

Tutkijat ja haastattelijat kiersivät ovelta ovelle satunnaisesti valituissa rappukäytävissä. Lisäksi he liikkuivat ulkotiloissa tavoittaakseen ryhmiä, jotka viettävät enemmän aikaa julkisilla paikoilla, kuten esimerkiksi nuoria miehiä. Näin tutkijat onnistuivat tavoittamaan väestöryhmiä, jotka tavallisesti eivät vastaa kyselytutkimuksiin.

– Laajan kenttätyön avulla olemme onnistuneet tavoittamaan ihmisiä, joiden ääni harvoin kuuluu julkisuudessa, kertoo Jacob Sohlberg.

Hankkeessa on tutkittu miten asukkaat kokevat asuinolosuhteensa ja suhteensa muuhun yhteiskuntaan verrattuna väestöön keskimäärin.

Haastattelututkimus toteutettiin Ruotsissa Göteborgin Biskopsgårdenin ja Hammarkullenin kaupunginosissa sekä Tanskassa Århusin Herredsvangin ja Gellerupin alueilla. Suomessa haastateltiin Helsingin Kontulan ja Vantaan Koivukylän asukkaita. Haastatteluja tehtiin kaikkiaan noin 4 800 henkilön kanssa.

Alkoholi- ja huumeongelmat aiheuttavat turvattomuutta

Vaikka kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa haavoittuvaisten alueiden asukkaat pitivät sosiaalista epäjärjestystä ongelmana, Suomi erottui tässä suhteessa negatiivisesti. Helsingin yliopiston tutkija Oskar Rönnberg on tarkastellut Helsingin Kontulaa ja Vantaan Koivukylää.

Koivukylässä 40 prosenttia asukkaista ilmoitti haluavansa muuttaa pois seuraavien 2–3 vuoden aikana. Useimmilla muilla tutkituilla alueilla vastaava osuus oli 20–30 prosenttia.

– Merkittävin syy muuttohalukkuuteen oli asukkaiden kokema turvattomuus, joka liittyi sosiaalisen järjestyksen ongelmiin eli alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöön sekä huumekauppaan, Rönnberg kertoo.

– Mitä kaupunkien tulisi tehdä kehityksen kääntämiseksi? Ongelman ytimessä eivät ensisijaisesti ole etninen segregaatio tai maahanmuutto, vaan sosiaalinen hyvinvointi ja se, miten yhteiskuntana vastaamme tilanteisiin, joissa osa ihmisistä on pudonnut turvaverkkojen ulkopuolelle, sanoo Rönnberg.

Erilaisia elinolosuhteita samassa maassa

Vertailututkimus osoittaa, että haavoittuvaisten alueiden asukkaat kokevat olosuhteensa kaikissa kolmessa Pohjoismaassa keskenään enemmän samankaltaisiksi kuin saman maan muilla alueilla asuvat. Esimerkiksi Tanskassa tutkituilla alueilla asuvien kokemukset muistuttavat enemmän vastaavilla alueilla Ruotsissa ja Suomessa asuvien kokemuksia kuin muiden tanskalaisten asuinalueiden asukkaiden kokemuksia.

– On hätkähdyttävää, että saman maan tai jopa saman kaupungin sisälle on syntynyt näin erilaisia elinolosuhteita, Sohlberg toteaa.

Tutkimusmenetelmää käsitellään tarkemmin Sociological Methods and Research -julkaisussa. Haavoittuvaisten alueiden välisiä eroja tarkastellaan Political Geography -lehdessä.

Lisätietoja

Jacob Sohlberg
yliopistonlehtori, Göteborgin yliopisto
+46 705 941 318
jacob.sohlberg@gu.se

Oskar Rönnberg
kaupunkimaantieteen tutkija, Helsingin yliopisto
+358 40 531 0893
oskar.ronnberg@helsinki.fi

Uusi tutkimus osoittaa, miten historialliset kolonialistiset toimintamallit toistuvat, kun globaali pääoma etsii vihreitä sijoituskohteita Pohjoismaiden arktisilta alueilta. Syrjäseuduille haluttaisiin rakentaa energiaan liittyvää infrastruktuuria tuulivoimapuistoista datakeskuksiin. Hankkeet herättävät vastustusta, mutta ne myös jakavat voimakkaasti mielipiteitä paikallisesti.

Pohjoismaisessa tutkimushankkeessa Peripheral Visions: When Global Agendas Meet Nordic Energy Peripheries on tarkasteltu, miten vihreään siirtymään liittyvät globaalit tavoitteet vaikuttavat pohjoisiin alueisiin. Näiden alueiden koetaan olevan keskeisessä roolissa energiasiirtymässä.

Tutkimus keskittyy Pohjois-Ruotsiin, Pohjois-Suomeen ja Grönlantiin. Se tuo esiin, miten kansainvälinen ilmastopolitiikka ja globaalit pääomat suurine tuotto-odotuksineen johtavat energiasiirtymää. Pohjoisen kunnille esitellään valmiita suunnitelmia suurista infrastruktuuri- ja teollisuushankkeista, jotka on kuitenkin suunniteltu muualla ilman yhteyttä hankkeiden toteutuspaikkakuntiin.

– Tämän takia vastustus on usein reaktiivista ja paikallista, emmekä ole havainneet selkeitä vaihtoehtoisia näkemyksiä siirtymän toteuttamisesta, sanoo hankkeen johtaja Erland Mårald.

Kun asianosaiset ryhmät tai kunnat protestoivat tai yrittävät käyttää veto-oikeuttaan valmiiksi laadittuja suunnitelmia vastaan, voidaan se helposti sivuuttaa niin sanottuna nimby-ilmiönä eli asiana, jota ei haluta omalle takapihalle.

Eri ryhmiin jakautuminen

Tutkijoiden mukaan vastustusta on tarkasteltava sitä taustaa vasten, että pohjoisten syrjäseutujen asukkailla on pitkä kokemus toimintatavoista, joissa maata ja luonnonvaroja hyödynnetään muiden kuin paikallisten hyväksi. Kansalliset hallitukset ovat esimerkiksi päättäneet jokien patoamisesta energiatarpeiden täyttämiseksi. Nykyään globaali pääoma etsii houkuttelevia sijoituskohteita vihreän energian alalta.

Mårald korostaa, että kansainvälisten finanssimarkkinoiden synnyttämät nopeat muutokset ja suunnanvaihdokset vaikeuttavat myös paikallisen otteen kehittämistä.

– Toisiinsa kytkeytyneet rahoittajat ja teollisuus ajavat hankkeitaan eteenpäin intensiivisesti ja huomio vaihtuu nopeasti tuulivoimasta akkutuotantoon, vihreään teräkseen, kaivoksiin, vetyyn ja viimeisimpänä datakeskuksiin. Nämä nopeat muutokset vaikeuttavat sekä paikallisten yhteisöjen että paikallisten ja kansallisten päättäjien mahdollisuuksia pysyä kehityksen mukana.

Erikoistutkija Hanna Lempinen on tutkinut hankkeen puitteissa muun muassa suhtautumista tuulivoimaan Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa.

– Yksi suurimmista syistä tuulivoimahankkeiden vastustukseen näillä alueilla on kokemus siitä, että hyödyt ja voitot syntyvät muualla, kun taas paikallisyhteisöt jäävät kantamaan kielteiset seuraukset.

Lempinen korostaa kuitenkin, että myös silloin kun esimerkiksi tuulivoimapuistoa vastustetaan, vastustus on harvoin yhtenäistä – päinvastoin. Suuret energiahankkeet voivat jakaa kuntia ja aiheuttaa ristiriitoja hankkeiden kannattajien ja vastustajien välille.

Siksi Lempinen peräänkuuluttaa pohjoisten alueiden kunnilta strategista ajattelua.

– Kuntien tulisi itse kantaa kokonaisvastuu ja laatia omat energiastrategiansa. Nyt yksittäisiä hankkeita suunnitellaan ja viedään eteenpäin siinä järjestyksessä kuin ne sattuvat olemaan yritysten investointilistoilla, ilman kokonaisnäkemystä, Lempinen sanoo.

Ei vain teknologinen kysymys

Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä on, että energiasiirtymä ei ole pelkästään teknologinen kysymys, vaan sitä tulisi käsitellä kokonaisvaltaisena yhteiskunnallisena murroksena, jossa paikalliset yhteisöt otetaan alusta alkaen mukaan suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin.

Tällä hetkellä huomio keskittyy tekijöihin, joiden katsotaan hidastavan välttämätöntä kehitystä. Tällaisia hidasteita voivat olla spontaanit mielenosoitukset, poronhoidon oikeudet, tutkijoiden esittämät huomautukset tai yksittäisten kuntien demokraattiset päätökset sanoa hankkeille ei.

– Mutta ehkä juuri nämä ”kapulat rattaissa” luovat yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä sekä mahdollisuuksia osallisuuteen ja alueelliseen kehitykseen. Ne voivat myös avata uusia näkemyksiä siihen, mitä ja ketä varten vihreää siirtymää toteutetaan, Mårald sanoo.

Ota yhteyttä:

Erland Mårald
professori, Umeå Universitet
+46 70 222 9651
erland.marald@umu.se

Hanna Lempinen
erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
+358 50 527 4190
hanna.lempinen@luke.fi