Ajankohtaista

Miten automatisoitua päätöksentekoa voidaan hyödyntää julkisella sektorilla vaarantamatta oikeusturvaa ja kansalaisten luottamusta?

Tekoälyä hyödyntävät julkisen hallinnon päätösprosessit yleistyvät parhaillaan pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Automatisoituihin päätösprosesseihin liittyy suuria odotuksia hallinnon yksinkertaistamisesta ja tehostamisesta, mutta samalla ne tuovat mukanaan suuria haasteita läpinäkyvyyden, oikeusturvan ja luottamuksen osalta.

Hyvinvointivaltion ja kansalaisten välisiä suhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia tarkastellaan monitieteisessä tutkimushankkeessa The Automated Administration: Governance of Automated Decision-Making in the Public Sector, jota johtaa Lundin yliopiston dosentti Stefan Larsson.

– Haluamme ymmärtää, miten valtio voi käyttää tekoälyä sekä tehokkaasti että oikeudenmukaisesti ilman, että kansalaisten luottamus viranomaisiin horjuu, Larsson sanoo.

Hanke keskittyy automaattisen päätöksentekoon, juridiikkaan ja käytäntöjen kehittämiseen Ruotsissa ja Suomessa.

Kuva

Teknologinen kehitys on lainsäätäjiä nopeampaa

Sekä teknologia että lainsäädäntö kehittyvät vauhdilla. EU:n tekoälyasetus on muuttanut pelikenttää ja nyt tutkijat selvittävät, miten sääntely vaikuttaa kansalliseen ohjaukseen. Keskeinen haaste on se, että teknologian kehitys on niin nopeaa, ettei lainsäädäntö pysy perässä.

– Lainsäätäjät haluavat säädellä tekoälyä, mutta jättävät samalla paljon avoimeksi myöhempiä muutoksia varten. Se on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, miten paljon generatiivinen tekoäly on kehittynyt lainsäädäntöprosessin aikana. Samalla se kuitenkin haastaa tarpeen, joka liittyy oikeudellisen ennakoitavuuden, Larsson toteaa.

Hänen mukaansa on erityisen kiinnostavaa, että tutkimushanke on toteutettu nopeasti muuttuvassa ajassa. Tutkijat ovat muun muassa tunnistaneet kansallisia eroja eli kohtia, joissa Ruotsilla ja Suomella on erilaiset strategiat.

– Suomi on ollut jo varhain liikkeellä tekoälylinjausten kanssa, kun taas aiemmin Ruotsi on ollut Suomea varovaisempi. Yhteisestä EU-lainsäädännöstä huolimatta lainsäädäntö on erilaista kahdessa tutkimuksen kohteena olevassa maassa. Me tutkimme ja pyrimme ymmärtämään näitä kysymyksiä.

Käsitteiden konkretisointi herätti ajatuksia

Tutkimusryhmä on työskennellyt monitieteisesti yhdistämällä oikeustiedettä, valtio-oppia ja muita yhteiskuntatieteitä. Yksi esimerkki menetelmäkehityksestä on Helsingissä järjestetty käytännönläheinen työpaja, jossa tutkittiin tekoälyjärjestelmien ”hätäkatkaisijaa” dosentti Riikka Koulun johdolla. Hätäkatkaisijalla tarkoitetaan toimintoa, jolla voi sulkea tekoälyn, joka ei toimi tarkoituksenmukaisesti.

– Työpaja oli uudenlainen tapa lähestyä oikeusteoriaa. Käsitteiden konkretisointi teipin ja tikkujen avulla herätti uusia ajatuksia. Juuri nämä usein inhimillisesti peilatut mutta metaforiset käsitykset siitä, mitä tekoäly on ja miten sitä voidaan tai ei voida säädellä, muovaavat lainsäädäntöä – vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Tutkijat ovat myös tarkastelleet, miten tekoäly ja esimerkiksi chatbottien käyttö vaikuttaa kansalaisten kohtaamisiin valtion kanssa. He ovat seuranneet muun muassa uuden ruotsalaisen viranomaisen, Utbetalningsmyndighetenin, perustamista. Nimestään huolimatta virasto tutkii väärinkäytöksiä sen sijaan, että päättäisi tukien maksamisesta. Se kertoo Larssonin mukaan sekä käsitteellisistä että käytännöllisistä muutoksista teknologian roolin kehystämisessä ja kuvaamisessa. Se kertoo myös laajemmista muutoksista kansalaisten ja valtion suhteessa:

– Kun tarkastellaan luottamusta ja oikeudenmukaisuutta, ei pidä unohtaa, ketä hallinnon tulisi palvella.

Tutkimushanke on tiiviissä yhteydessä viranomaisiin ja on järjestänyt useita seminaareja tutkimuksen ja käytännön välisen vuoropuhelun luomiseksi. Tavoitteena on edistää julkista hallintoa, jonka keskiössä on kansalainen ja jossa tekoälyä käytetään vastuullisesti.

Lisätietoja:

Tutkimusjohtaja Stefan Larsson
dosentti, Lundin yliopisto
stefan.larsson@lth.lu.se

Tutkijat selvittävät, miten epävarmat ja epäviralliset työnteon muodot vaikuttavat ihmisten elämään. Onko pohjoismainen hyvinvointivaltio tasa-arvoinen kaikille sen piirissä työskenteleville?

Helsingin yliopiston professori Lena Näre toimii tutkimusjohtajana hankkeessa Tackling Precarious and Informal Work in the Nordic Countries.Hankkeessa tarkastellaan epävarmaa työtä ja prekaarin työn tekijöitä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Näre korostaa monitieteellisen ja yhteispohjoismaisen hankkeen käytännönläheistä ulottuvuutta.

– Haluamme ymmärtää, mitä prekaarius tarkoittaa pohjoismaisessa kontekstissa ja miten se vaikuttaa ihmisten arkeen käytännössä, Näre sanoo.

Hankkeessa keskitytään erityisesti aloihin, joilla työehdot ovat usein epävakaita: siivous-, rakennus- ja alustatyö. Laadullinen tutkimus nostaa esiin siirtotyöläisten kokemuksia, joista muodostuu virallisista tilaistoista usein puuttuva ääni.

– Siirtotyöläiset ovat usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, ja siksi on tärkeää, että heidän äänensä kuuluu, Näre sanoo.

Työssä käyvien köyhien määrä kasvaa

Tukholman yliopiston professorin Markus Jäntin mukaan on vaikea kartoittaa, kuinka paljon prekaaria työtä tehdään, ja miten se on muuttunut ajan myötä. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että matalapalkkatyö lisääntyy koko Pohjolassa.

– Haasteena on, että tilastot kattavat pääosin vain kotitalousväestön eli henkilöt, joilla on pysyvä oleskelulupa. Mutta analyysimme osoittavat, että matalapalkkaisten osuus on kasvanut kaikissa Pohjoismaissa, ja samalla myös työssäkäyvien köyhien määrä on lisääntynyt. Aiemmin oli lähes mahdotonta olla kokopäivätyössä ja olla silti köyhä, mutta tilanne on muuttunut.

Oleskelulupa olennainen tekijä

Rakennusalalla esiintyy karkeaa hyväksikäyttöä. Haastattelut paljastavat alipalkkausta, maksamattomia palkkoja ja väärennettyjä työaikalistoja. Siivousalalla urakkamallit johtavat tiukempaan työtahtiin ja maksamattomiin ylitöihin. Alustatyössä työsuhteet naamioidaan usein yrittäjyydeksi, mikä vie työntekijöiltä sosiaaliturvan ja mahdollisuuden uuden oleskeluluvan saamiseen.

– Tällaiset toimintatavat eivät ole yksittäisiä poikkeuksia, vaan heijastavat laajempaa järjestelmällistä ongelmaa. Tarvitsemme tehokkaampaa valvontaa, mutta myös kriittistä keskustelua siitä, miten oleskelulupajärjestelmä luo riippuvuuden työnantajasta, korostaa Lena Näre.

Ammattiliitoilla on edelleen tärkeä rooli, mutta niiden on vaikea tavoittaa siirtotyöläisiä.

– Liitot tekevät parhaansa, mutta jäsenmäärät ovat laskeneet merkittävästi kaikissa Pohjoismaissa, toteaa Näre.

Suomessa 74 prosenttia työntekijöistä kuului ammattiliittoon vuonna 2000. Vuonna 2019 osuus oli pudonnut alle 60 prosentin. Ruotsissa kehitys on ollut samankaltainen. Ammattiliittojen jäsenmäärän lasku heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa ja lisää hyväksikäytön riskiä.

Keskustelua hyvinvointivaltiosta tarvitaan

Ruotsissa on viime vuosina syntynyt uusia järjestäytymisen muotoja, usein suoran demokratian pohjalta. Kyseessä on malli, joka tutkijoiden mukaan voi luoda toivoa vahvemmista työntekijöiden oikeuksista tulevaisuudessa.

Hankkeen tulokset julkaistaan kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa. Tutkijat aikovat myös tuottaa lyhytvideoita sekä kirjoittaa kolumneja ja artikkeleita tavoittaakseen laajemman yleisön.

– Toivomme, että se herättää keskustelua siitä, millaisen hyvinvointivaltion haluamme säilyttää – ja kenelle.

Lisätietoja:

Professori Lena Näre (projektinjohtaja), Helsingin yliopisto
lena.nare@helsinki.fi

Nykyajan Pohjolassa rajat ovat sekä kulkureittejä että suodattimia, joilla paikataan Schengenin ulkorajan ”repeämiä”.

Unpacking the Conventions Between Openness and Security in the Nordic Region: Digital Public Surveillance Practices at Three State Borders on monitieteinen tutkimushanke, joka käsittelee käytännön työtä rajoilla ja erityisesti siihen liittyvää uutta teknologiaa. Hanketta johtaa Göteborgin yliopiston Torsten ja Wanja Söderbergin muotoilujohtamisen professori Elena Raviola.

– Kansalliset rajat ovat aina olleet poliittisia kohteita, jotka määrittävät valtioiden toimivallan. Niitä on aikojen saatossa siirrelty sotien, miehitysten tai kolonisaation kautta. Rajoja on politisoitu yksinkertaistetuilla iskulauseilla, kuten ”vahvat rajat”. Mutta mitä rajojen vahvistaminen käytännössä tarkoittaa yhtenäisessä Pohjolassa? kysyy Raviola.

Schengen-sopimuksen lupaus ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta on johtanut siihen, että rajoilla tehtävässä työssä punnitaan jatkuvasti avoimuuden ja turvallisuuden välistä tasapainoa. Tutkijaryhmä on käynyt läpi suuren määrän asiakirjoja ja selvityksiä, jotka liittyvät Euroopan ja Pohjolan rajoihin sekä niihin liittyviin kriiseihin viimeisten 20 vuoden aikana.

Käytännön kysymyksiä on paljon. Ruotsissa valtion fyysiset rajat ulottuvat laajalle. Hallinnollinen työ lisääntyy erityisesti silloin, kun rautatiet ylittävät rajoja tai kun järjestelmiä hallinnoi useat eri omistajat ja viranomaiset.

Schengen lisäsi rajatyötä

Tätä taustaa vasten pitkä pohjoismainen yhteistyö on erityisen kiinnostavaa. Raviola mainitsee 1950-luvulla solmitun pohjoismaisen passivapauden sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston tavoitteen luoda Pohjolasta maailman yhtenäisin alue vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan EU vahvistaa ulkorajavalvontaansa esimerkiksi vaatimalla Schengenin ulkopuolisilta kansalaisilta biometristä tunnistamista, mikä kasvattaa eurooppalaisia tietokantoja.

– Tämä mahdollistaa sen, että sisärajoilla voidaan poimia pois se, mitä Schengenin ulkorajoilla on jäänyt huomaamatta. Eräs haastateltava kutsuu tätä ”Schengenin ulkorajan säröiksi”. Tällä hetkellä rajanvalvontaa vahvistetaan jälleen – aiemman purkuvaiheen jälkeen. Nyt mukana on myös uutta teknologiaa. Toiveena on, että digitaalinen tekniikka auttaa rajojen valvonnassa siten, että rajoja ei jouduta sulkemaan, Raviola sanoo.

Ihmisten välinen yhteistyö rajalla yllätti

Käytännön rajavalvontaa on haastavaa organisoida. Kaikkien rajojen sulkeminen lisää paikallisiin toimijoihin kohdentuvaa painetta, sillä he joutuvat päättämään, ketkä saavat liikkua. Eri maiden järjestelmät eroavat toisistaan ja tiedon jakaminen on usein byrokraattista ja hidasta.

Siksi henkilökohtaiset kontaktit ja verkostot ovat tärkeitä. Se tuli selvästi esiin rajalla työskentelevien haastatteluissa, joita tehtiin sekä Tanskan ja Ruotsin välillä että Euroopan pisimmällä maarajalla eli 1 630 kilometriä pitkällä Ruotsin ja Norjan välisellä rajalla. Tullin ja poliisin lisäksi tutkijat haastattelivat lentokenttähenkilökuntaa, rajakomiteoita ja muita sidosryhmiä.

Elena Raviolan mukaan oli yllättävää, kuinka suuri merkitys eri valtioiden välisellä yhteistyöllä oli.

– Kun rajatyöntekijät eri maista työskentelevät läheisessä yhteistyössä, syntyy toimintatapoja, jotka auttavat seulomaan ja jakamaan tietoa nopeammin.

Tällä hetkellä käynnissä on useita rajat ylittäviä aloitteita. Ruotsin ja Norjan välisellä rajalla mailla on yhteinen poliisiasema Edan ja Eidskogin kuntien alueella. Ruotsissa ja Tanskassa työskentelee puolestaan ryhmä poliiseja, jotka kiertävät maiden välillä ja tekevät yhteistyötä.

Teknologia rekisteröi kaiken – mutta tulkitsee puutteellisesti

Teknologia vaatii myös tulkintaa. Rekisterikilvistä voi tulla lukukelvottomia sään takia tai ne voivat yhdistyä väärään dataan.

– Uusi ruotsalainen laki on laajentanut poliisin toimivaltuuksia tietyillä rajoja lähellä sijaitsevilla alueilla. Laki sallii myös ANPR-kamerat, jotka rekisteröivät esimerkiksi kaikki ajoneuvojen rajanylitykset ja yhdistävät tiedot automaattisesti muihin tietokantoihin. Toimintatapa ei ainoastaan laajenna rajoja maantieteellisesti, vaan myös ajallisesti – tietoa voidaan säilyttää ja käyttää uudelleen paljon myöhemmin.

Tutkijat halusivat tutkia poliittisesti ja eettisesti latautuneita rajoja myös vuoropuhelussa yleisön kanssa. Keväällä 2025 tutkimushanke teki yhteistyötä Göteborgin Röhsska-museon kanssa biometrisen valvonnan teemaan liittyen. Yhteistyöhön kuului taideteoksia, seminaareja ja opiskelijoiden kanssa toteutettu roolipeli. He saivat esimerkiksi eläytyä siihen, minkälaisen tarinan rajanylityspaikalla oleva esine voisi kertoa.

– Käytimme monitulkintaisia menetelmiä, joilla heräteltiin opiskelijoita pohtimaan teemaa. Taiteen ja tutkimuksen rajojen ylittäminen avaa uusia mahdollisuuksia keskustella yhteiskunnan kehityksestä ja kehittämisestä.

Innovatiiviset kokeilut jatkuvat 23. lokakuuta Kööpenhaminan IT-yliopistossa järjestettävällä seminaarilla Borders, Bodies and Databases.

Lisätietoja:

Professori Elena Raviola
Göteborgin yliopisto
elena.raviola@gu.se

Miltä tuntuu kasvaa syrjäseudulla, kun palvelut katoavat ja kotiseutuun liittyy negatiivinen leima? Laajassa pohjoismaisessa tutkimuksessa seurataan maaseudulla asuvia nuoria vuosien ajan.

Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa -tutkimusohjelmaan kuuluvassa tutkimuksessa The Future of Nordic Youth in Rural Regions: A Cross-national Qualitative Longitudinal Study in four Nordic Countries seurataan pitkällä aikajänteellä maaseudulla asuvia pohjoismaisia nuoria sekä vertaillaan heidän kokemuksiaan arjesta.

–Tutkimuksen tavoitteena on antaa ääni maaseudulla asuville nuorille. Haluamme kuulla heidän omia näkemyksiä elämästä ja arjen valinnoista. Kaupungeissa asuvia on tutkittu huomattavasti enemmän, joten tässä tutkimuksessa katse on selvästi pienempien paikkakuntien nuorissa, tutkimushankkeen vetäjä, yliopistonlehtori Kaisa Vehkalahti kertoo.

Tutkimusaineistoa on kerätty Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Haastatteluaineistoa on koottu pitkältä ajanjaksolta ja lisäksi tutkimusryhmä on toteuttanut tulevaisuuspajoja, joihin osallistuneita nuoria on pyydetty visioimaan, miltä oma kotiseutu voisi näyttää 50 vuoden kuluttua.

– Nuorten kokemukset syrjäisillä seuduilla asumisesta eri Pohjoismaissa ovat yllättävän samankaltaista, vaikka maaseutualueet esimerkiksi Suomessa ja merkittävästi tiheämmin asutussa Tanskassa eroavat toisistaan. Monet tunnistavat omaan kotiseutuun liittyvän negatiivisen leiman, Vehkalahti sanoo.

Kuva

Joitakin eroja maiden välillä on kuitenkin löytynyt. Esimerkiksi Norjassa tehdyssä osatutkimuksessa on tullut esiin, että pienillä paikkakunnilla asuvilla tytöillä on enemmän hyvinvointiin liittyviä haasteita, kuten heikko itsetunto ja mielenterveysongelmia kuin norjalaisissa kaupungeissa asuvilla nuorilla.

Ruotsissa maaseutumaisiin alueisiin liittyy tällä hetkellä kehitysodotuksia niin sanotun vihreän kasvun takia. Myös näillä alueilla kohdataan kuitenkin samoja haasteita kuin muualla eli esimerkiksi lähipalvelut ovat katoamassa ja kouluihin on pitkä etäisyys.

Tutkimustulokset tuovat selvästi esiin, että maaseudun ja kaupungin välinen suhde on monimutkainen ja nuorten elämä monipaikkaista. Nuorten päätökset kotiseudulle jäämisestä tai muualle muuttamisesta ovat monitahoisia ja niihin vaikuttavat ajan kuluessa monet tekijät.

– Tutkimuksen tuloksia kannattaa tarkastella esimerkiksi silloin kun tehdään päätöksiä liikenteen tai koulutuksen järjestämisestä maaseutualueilla. Näillä tekijöillä on iso merkitys siihen, miten nuoret kokevat nykyhetken ja tulevaisuuden omilla kotiseuduillaan, Vehkalahti sanoo.

Lisätietoja

Kaisa Vehkalahti
Yliopistonlehtori, historian ja etnologian laitos
Jyväskylän yliopisto
kaisa.r.vehkalahti@jyu.fi
+358 50 4660826

Akkuvalmistaja Northvoltin konkurssi on herättänyt paljon huomiota ja tuonut esille Pohjois-Ruotsin vihreälle siirtymälle tyypillisiä rakenteellisia ongelmia. Konkurssiin johtaneista syistä keskustellaan runsaasti. Samaan aikaan tutkijat varoittavat Northvoltin olevan vain yksi esimerkki laajemmasta energiasiirtymämallista, jota toteutetaan parhaillaan monilla syrjäseuduilla eri puolilla maailmaa.

Ruotsin, Suomen ja Grönlannin pohjoiset alueet ovat viime vuosina nousseet esiin Euroopan energiamurroksen avainalueina. Suuret pinta-alat, uusiutuvan energian tuotannon laajentamismahdollisuudet sekä runsaat mineraali- ja maametallivarannot mahdollistavat akkutehtaiden, tuulipuistojen ja kaivosten nopean sijoittumisen alueelle.

Avoimia kysymyksiä on kuitenkin runsaasti. Miten muutokset vaikuttavat paikallisväestöön, millainen on alueelle tulevien yritysten omistusrakenne, minne voitot menevät ja kuka on vastuussa investoinneista, jotka eivät osoittaudu kannattaviksi?

Ulkopuolelta ohjattu prosessi

Käsityksiä syrjäseutualueista ohjaavat nykyään globaalit suunnitelmat, kansainväliset sijoittajat ja kansalliset strategiat. Myös paikallispoliitikot suhtautuvat suuriin teollisuushankkeisiin usein myönteisesti, koska muita vaihtoehtoja paikallisen yhteisön kehittämiseksi on vähän.

– Tutkimuksemme osoittaa, että näiden alueiden vihreää siirtymää ohjaavat suurelta osin kaukana tehdyt päätökset, joihin paikallisilla ihmisillä on harvoin todellista vaikutusvaltaa.

Näin sanoo professori Erland Mårald, joka johtaa Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa -hanketta Peripheral Visions: When Global Agendas meet Nordic Energy Peripheries, jossa tutkitaan energiamurrosta Grönlannissa ja Ruotsin sekä Suomen pohjoisosissa.

Måraldin mukaan paikallisväestön rooli on käytännössä typistynyt joko ennalta laadittujen suunnitelmien hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Keskusteluista puuttuu aito vuoropuhelu siitä, miten siirtymä voi olla kestävä ja oikeudenmukainen niille, jotka asuvat ja työskentelevät alueella.

– Kun vastalauseita esitetään, ne nähdään pikemminkin esteinä, jotka on ratkaistava, kuin äänenä, jota on kuunneltava. Tapa, jolla vihreää siirtymävaihetta parhaillaan toteutetaan, uhkaa pikemminkin lisätä polarisaatiota ja alueiden hyväksikäyttöä kuin toivottua kestävää kehitystä, Mårald sanoo.

– Osallistava lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että vihreä siirtymä on kestävä ja oikeudenmukainen. Samalla rakennetaan keskinäistä luottamusta ja toimitaan pitkäaikaisena voimana yhtyeiskunnan ja paikallisten yhteisöjen kehittämisessä.

Voittajat ja häviäjät

Nykymuodossaan vihreä siirtymä luo selviä voittajia ja häviäjiä. Skellefteån ja Bodenin kaltaiset paikkakunnat Ruotsissa voivat hyötyä riskialttiista uusista yrityksistä ja talouskasvusta. Samaan aikaan alueen muista osista tehdään pelkkiä resurssien tuottajia, kun alueelle rakennetaan tuulipuistoja ja kaivoksia, mutta ei yhteisöä hyödyttäviä toimia, kuten kouluja, terveysasemia tai kauppoja.

– Tämä ei ainoastaan vahvista historiallista hyväksikäyttömallia, jossa syrjäseutu palvelee kansallisia ja kansainvälisiä keskuksia, vaan luo myös jakolinjoja kyseisten alueiden sisällä, Mårald sanoo.

Epätasapainoa pahentaa niin sanottu vihreä kolonialismi. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa teollinen energiantuotanto tapahtuu nykyisen maankäytön ja paikallistalouden kustannuksella. Pohjois-Ruotsissa, Pohjois-Suomessa ja Grönlannissa suuret teollisuushankkeet syrjäyttävät poronhoidon, kalastuksen ja matkailun kaltaisia elinkeinoja. Tuloksena on tutkijoiden mukaan konfliktien lisääntyminen ja keskinäisen luottamuksen rapautuminen. Samalla luodaan kasvualustaa vastatoimille ja populismille.

– Energiasiirtymä voi onnistua vain, jos vihreillä tavoitteilla on vastineita, jotka perustuvat vahvasti paikalliseen kokemukseen. Ylhäältä alaspäin tulevien päätösten on oltava selvästi kytköksissä paikalliseen toimintaan, sanoo hankkeen tutkija Janina Priebe, joka on tutkinut erityisesti Grönlantia.

Lisätietoja:

Professori Erland Mårald
Uumajan yliopisto
erland.marald@umu.se
+4690 786 65 45

Dosentti Janina Priebe
Umeå universitet
janina.priebe@umu.se

Tutkimushanke auttaa journalisteja tunnistamaan maahanmuuttajiin liitettyjä ennakkoluuloja.

Tutkimushankkeessa "Ethnic Stereotypes Over Time – a Nordic Comparison" selvitetään, miten eri ulkomailla syntyneiden ryhmiä on kuvailtu ruotsalaisessa ja suomalaisessa uutismediassa eri aikoina. Mitkä stereotypiat ovat pysyviä ja mitkä muuttuvia, entä miksi?  

Tutkimusaineistoon kuuluu vuosien 1955 ja 2020 välillä ilmestyneitä suomalaisia ja ruotsalaisia sanomalehtiä. Aineistosta etsitään koneoppimista hyödyntävällä ohjelmistolla uutistekstejä, jotka käsittelevät esimerkiksi entisestä Jugoslaviasta, Iranista, Irakista, Somaliasta, Vietnamista ja Chilestä Suomeen tai Ruotsiin muuttaneita. Näihin ryhmiin liitettyjä ilmaisuja verrataan sanoihin "ruotsalainen" tai "suomalainen", jotta esiin saadaan nostettua eri ryhmiin liittyviä stereotypioita. 

– Tutkimuksen tulokset tulevat olemaan sekä odotusten mukaisia että yllättävä. Uskomme, että myös suomalaisten ja ruotsalaisten päivälehtien välillä on eroja, hankkeen johtaja, sosiologian dosentti Moa Bursell kertoo. 

Stereotypioiden tunnistaminen voi parantaa journalismia

Tutkimuksen tuloksista odotetaan olevan hyötyä erityisesti silloin, kun tutkitaan etnisten stereotypioiden syntyä ja muutosta. Lisäksi niistä voi olla hyötyä myös esimerkiksi toimittajien koulutuksessa.

– Hankkeessa ei haluta osoittaa journalismin olevan yksin vastuussa etnisten stereotypioiden leviämisestä ja ylläpitämisestä. On kuitenkin selvää, että journalismi heijastaa yhteiskuntaa ja aikaa, jossa se toimii. Samaan aikaan journalismi vaikuttaa mielipiteisiin. Siksi on tärkeää pohtia, miten eri ryhmistä kerrotaan. Missä yhteyksissä on esimerkiksi tarpeen mainita kansallisuus? sanoo Bursell.

Kun lopulliset tutkimustulokset julkaistaan myöhemmin tänä vuonna, tutkijoiden on otettava kantaa useisiin eettisesti arkaluonteisiin kysymyksiin.

– Samalla tavalla kuin uutismediat saattavat edistää stereotypioiden säilymistä, voi hankkeellamme olla samankaltaisia vaikutuksia. Kun tuomme esiin sitä, miten ryhmiä kuvaillaan, voimme samalla vahingossa vahvistaa stereotypioita sen sijaan, että toimisimme niitä vastaan. Toivomme, että hankkeen tulokset auttavat ymmärtämään stereotypioita entistä paremmin sosiaalisina ja muuttuvina konstruktioina. Ne kertovat enemmän uusia ryhmiä kohtaavasta yhteiskunnasta kuin ryhmistä itsessään.

Lisätietoja: 

Sosiologian dosentti ja tutkimusjohtaja
Moa Bursell
moa.bursell@iffs.se
Institutet för framtidsstudier